Imetysvaikeudet ja uudet taidot

Meillä on viime viikkoina ollut haasteita tytön syömisen kanssa. Imetystaipaleemme lähti todella hienosti käyntiin, eikä tutin käyttö tai satunnainen ruokinta pullolla aiheuttaneet mitään ongelmia imurefleksiin tai -otteeseen. Pääsimmekin täysimetyksellä noin kaksi kuukautta sujuvasti eteenpäin. Nyt tähän on kuitenkin tullut haasteita. Kerroin neuvolassa että olimme antaneet tytölle satunnaisesti lisäruokaa pullosta, kun hän oli ollut joinain päivinä kovin itkuinen ja lisäruokinta tuntui tuovan tähän helpotusta. Neuvolassa kannustettiin ja sanottiin että tytölle on tullut pituutta niin hurjasti, että lisämaitoa voi huoletta antaa jos tyttö vaikuttaa imetyksen jälkeen edelleen nälkäiseltä. Tartuimmekin neuvoon aika hanakasti, ja siitä eteenpäin tyttö on saanut joka päivä muutaman kerran imetyksen ohella myös korviketta. Nyt kuitenkin viime päivinä on tuntunut, että imetys ei pidä tytön nälkää enää yhtään. Viimeistään puolen tunnin kuluttua imetyksestä tyttö huutaa nälkää, ja tätä rumbaa jatkuu niin kauan kunnes lopulta jonkun imetyksen sijasta annan tytölle korviketta. Tämä yleensä riittää sitten pariksi tunniksi, mutta aika hanakka tuo meidän tyttö on kyllä syömään ja imetyskertojakin kertyy varmasti lähemmäs kymmenen päivässä vaikka korvike ruokavaliossa onkin mukana! Mukavaa on ollut se, että imetys riittää kuitenkin illalla ja yöllä, joten ei tarvitse kesken yötä lähteä korviketta lämmittämään, ainakaan vielä. 

Tuon lisäksi että imetys ei tunnu aina riittävän, olen myös huomannut tytössä piirteitä jotka viittaavat siihen että hän on oppinut siihen että pullosta saa helpommin ruokaa. Jos tyttö ehtii tulla kovin nälkäiseksi ennen kuin ruokaa tarjoaa, tuntuu että hän ei malta imeä niin pitkään, että maitoa alkaisi tulla vaan hermostuu melko nopeasti jolloin imetys ei ainakaan onnistu. Yleensä odotan hetken että tilanne rauhoittuu ja yritän uudestaan, mutta siinä ajassa tuntuu että nälkä on vain kasvanut ja sama kierre alkaa uudestaan. Välillä hän tuntuu hermostuvan jo kun hänet ottaa imetysasentoon, liekö tässä sitten kyse niistä rintaraivareista? Joskus näiden taisteluiden jälkeen imetys onnistuu, välillä turvaudutaan pulloon. Olenkin yrittänyt ennakoida entistä paremmin sitä, milloin tytöllä on nälkä, jotta imetyspuuhiin päästään ajoissa ja saadaan sen osalta onnistunut lopputulos. Nyt kun imetys vielä kuitenkin onnistuu useita kertoja päivässä, en ole ollut tuosta pullon antamisesta kovin huolissani kun sitä kerta neuvolassakin suositeltiin. Täytyy nyt kuitenkin jaksaa tehdä töitä asian eteen, ettei imetys tyssäisi kokonaan ja päästäisiin edes osittaisimetyksellä ainakin sinne loppukesään!

Sitten niihin iloisempiin asioihin! Tässä viimeisen viikon aikana olen saanut seurata kuinka tyttömme on oppinut uuden jutun. Hän on kyllä jo pidempään makaillut leikkimatolla katsellen leikkikaaresta roikkuvia leluja, mutta yhtenä aamuna huomasin että hän on oppinut lyömään noita leluja ihan tarkoituksella. Hän on toki jo aiemminkin osunut leluihin, mutta lähinnä satunnaisesti samalla kun on heilutellut käsiään. Nyt katse on kohdistunut tiettyyn leluun, jota kohden hän aina kurkottelee molemmilla käsillä. On aivan huikeaa seurailla, miten toinen keskittyy mahdottoman paljon, että saa lyönnit osumaan tavoittelemaansa kohteeseen! Hän viihtyy matolla nyt myös huomattavati pidempiä aikoja kuin aiemmin, joten minulla on välillä hyvin aikaa laitella esimerkiksi tiskejä koneeseen. Sekin tuntuu tällä hetkellä todella arvokkaalta omalta ajalta.  Toinen todella mukava asia tältä viikolta on se, että vatsavaivat ja niistä aiheutuvat huudot ovat jääneet jo muutaman päivän ajan huomattavasti vähemmälle. Noita mahavaivoja on ollut noin 2 viikon iästä alkaen, ja pari viikkoa sitten tuntui että ne vain pahenivat ja tyttö itki joinain päivinä lähes kaikki hereilläolo aikansa! Nyt jälkeenpäin ajateltuna olen melko varma että nuo parin viikon takaiset suuremmat huudot johtuivat rotavirusrokotteesta, ja sen aiheuttamista vatsavaivoista. Neuvolassa kun sanottiin että haittavaikutukset voivat kestää 1-2 viikkoa. Nyt muutamina päivinä tyttö on kuitenkin viettänyt aiempaa huomattavasti suuremman osan valveillaolo ajastaan tyytyväisenä joko leikkimatolla tai sylissä, joten äidillekin on jäänyt mukavasti enemmän energiaa kun ei olla koko päivää kuljettu ympäri taloa hyssyttelyn merkeissä. Toivotaan että nuo mahavaivat ovat lopullisesti helpottamaan päin, ja että pian päästään taas seurailemaan jotain uutta mahtavaa taitoa!

Mukavaa viikkoa kaikille! :)