Sitten minusta tuli äiti

Ollessani vielä raskaana etsin valtavasti tietoa siitä, mitä vastasyntyneelle kannattaa ostaa. Lueskelin muutamia blogeja ja kävin keskustelupalstoilla lukemassa aiheesta. Huomasin, että ihmisten ajatukset tarvittavista tavaroista vaihtelivat hurjasti. Siinä missä jonkun mielestä lastenvaunujen vararengas kannattaa olla hankittuna jo ennen vauvan syntymää, toisen mielestä taas koko vaunujen hankinta on täysin turhaa. Myös mielipiteissä siitä minkä kokoisia ja laisia vaatteita kannattaa ostaa oli melkoista hajontaa. Vaikka näistä lähteistä paljon hyviä vinkkejä sainkin, päätimme silti ostaa tavaroita melko maltillisesti ja hankkia lisää tavaraa sitten myöhemmin sen mukaan, kun huomaamme sitä tarvitsevamme.  Ennen tytön syntymää meillä oli valmiiksi hankittuna sellaiset omasta mielestä välttämättömät jutut, joille tulisi joka tapauksessa käyttöä: vaunut, turvakaukalo, pinnis, hoitoalusta, amme, vaippoja, pari tuttipulloa, tutti sekä kasa erinäisiä ihonhoitotuotteita ja pieniä hyödyk

Viime viikolla meillä olikin melkoinen opettelujen viikko, lähinnä äidille! Viime viikolla minulla oli synnytyksen jälkitarkastus, ja olin pyytänyt että jos mummo, eli anoppini, voisi lähteä meidän kanssa tuonne neuvolaan jotta tarkastus saadaan tehtyä vaikka tyttö olisikin äkäisellä tuulella. Asiaa pohdittuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kaikille on varmasti paljon helpompaa jos tyttö ja mummo jäävät kotiin ja käyn tuolla tarkastuksessa pikaisesti yksin. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun tyttö jäisi jonkun muun kun isänsä hoivaan kun lähden jossain käymään. Olin lievästi kauhuissani ajatuksesta, ja pyysin miestä jättämään meille varmuuden vuoksi sen auton jossa tytön turvaistuin on, jotta saan suuren ahdistuksen iskiessä raahattua koko porukan mukaan. Tuon päivän koittaessa tyttö oli kuitenkin melko leppoisalla tuulella ja päätin rohkaistua ja jättää hänet mummon hoiviin. Lähdin jälkitarkastuksen yllättävän levollisin mielin, mutta sen jälkeen olikin kieltämättä sit

Ajattelin kirjoittaa postauksen aiheesta, joka on arkipäivää hyvin monelle pariskunnalle, myös meille. Itselleni raskaaksi tuleminen ei ollut sietämättömän vaikeaa. Ei missään nimessä. Mutta siltä se tuntui. Se tuntui siltä jo useita vuosia sitten, kun lääkärin vastaanotolla sain kuulla, ettei kannata yrittää tulla raskaaksi ilman hedelmöityshoitoja. Tai aina kannattaa yrittää, mutta lääkärini piti mahdollisuuksia melko pieninä. Tuolloin sain kuulla kärsiväni hyvin yleisestä vaivasta nimeltä PCOS. PCOS eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymä on melko yleinen, ja joidenkin arvioiden mukaan jopa 15% naisista kärsii siitä. Minulle lääkäri aikanaan selitti, että monirakkulaisissa munasarjoissa on paljon ns varhaisrakkuloita, jolloin keho ei "osaa valita" mikä noista rakkuloista alkaisi kasvaa, ja tästä syystä munasolu ei kypsy ja ovulaatiota ei tapahdu. Tai tapahtuu hyvin harvoin. Tästä syystä myös kuukautiset ovat usein hyvin epäsäännölliset, tai puuttuvat kokonaan. Its

Viikko sitten juhlimme viimein tyttäremme ristiäisiä! Odotin kovasti että pääsemme julkistamaan nimen, sillä olimme päättäneet sen jo ennen tytön syntymää ja käytimme sitä kotona lähes siitä asti kun tulimme sairaalasta. Sukulaiset halusivat kuitenkin nimen olevan yllätys, joten pidimme sen salassa ristiäsiin asti. Välillä oli kyllä sukulaisilla kyläillessä käydessä täysi työ kun yritti olla lipsauttamatta nimeä! Päätimme jo hyvissä ajoin, että pidämme ristiäiset kotona. Itseä ahdisti kamalasti ajatus siitä, että jos varaamme kirkon ja jonkun erillisen tilan ristiäisiä varten, kun on niin vaikea ennakoida millä tuulella tyttö milloinkin on. Ajattelin, että itseä stressaa muutenkin vähemmän kun ei tarvitse pohtia mitä kaikkea tarvitaan mukaan jotta kaikkeen ollaan varauduttu, ja kotona juhlien keskeltä on helppo vetäytyä toiseen huoneeseen imettämään jos tarve vaatii. Lisäksi meitä oli aika pieni porukka, vain meidän vanhemmat ja tytön kummit, joten mahduimme hyvin kotiimme vaikkei

Tällä viikolla on ollut ihanan aurinkoisia ulkoilukelejä. Olen viimeisten päivien aikana huomannut yhä enemmän kiinnittäväni huomiota muutoksiin, joita vartaloon tuli raskauden aikana ja etenkin niihin, jotka jäivät synnytyksen jälkeen jäljelle. Raskauden aikana itsestä, etenkin pukeutumisesta ja muutenkin ulkonäöstä, huolehtiminen jäi selvästi normaalia vähemmälle. Normaalisti ostan vaatteita ehkä vähän liikaakin koittaessani melko epätoivoisesti seurata koko ajan vaihtuvaa muotia. Raskausaikana jatkuvasti muuttuva keho aiheutti kuitenkin haasteita pukeutumiseen, ja päädyinkin lopulta käyttämään lähes koko raskausajan niitä muutamia mammavaatteita jotka olin alkuraskaudessa hankkinut. Synnytyksen jälkeen taas tuntui ihanalta hautautua hetkeksi verkkareihin ja imetystoppiin, ja totutella vauva-arkeen ja lapsentahtisuuteen. Nyt kun synnytyksestä on kulunut parisen kuukautta, olen huomannut viettäväni vapaa-aikaani yhä enenevässä määrin erinäisten vaatekauppojen nettisivuilla. Shopp

Tänään julkistettiin vuoden 2017 äitiyspakkaus. Pakkaukseen on tullut muutamia muutoksia viime vuoteen nähden. Omasta mielestäni pakkauksen paras uudistus on se, että puolipotkuhousujen määrää on lisätty! Omasta vuoden 2016 pakkauksestamme niitä löytyi mielestäni liian vähän. Arki on kuitenkin osoittanut (ainakin meillä), ettei mikään ole pienen vauvan pukemisessa käytännöllisempää kuin kietaisubodyt ja puolipotkuhousut! Toinen mielenkiintoinen uutuus on unipussi. Näitä söpöjä univaatteita on alkanut vilistä netissä, ja niiden suosio on selvästi kasvussa. Unipussi saa vauvan olon turvalliseksi ja vähentää vauvan liikehdintää yöllä, jolloin uni on levollisempaa. Unipussia markkinoidaan myös tuttuna ja turvallisena nukahtamispaikkana vauvalle vieraassa paikassa, esimerkiksi kyläillessä. Itse en ole vauvallemme tätä unipussia hankkinut, mutta jos sellainen olisi pakkauksen mukana tullut, olisimme ehdottamasti kokeilleet sitä! Muita uutuuksia uudessa äitiyspakkauksessa ovat collegehaalar

Kun tapasin nykyisen aviomieheni vuonna 2011, oli alusta asti selvää että hänen olisi muutettava työn perässä. Ja todennäköisesti melko kauas sen hetkisestä asunpaikastamme. Ennen tapaamistamme olin asunut Helsingissä jo useiden vuosien ajan, ja sinnekin olin muuttanut noin puolen tunnin ajomatkan päästä. En kuitenkaan ollut ikinä ajatellut olevani kovin juurtunut sen hetkiseen asuinpaikkaani, joten ajatus muutosta ei tuolloin vaivannut minua kovinkaan paljon. Olin ehkä jopa ajatellut kasvattavani lapset jossain muualla. Enemmän minua harmitti se, että opiskelujen ja töiden takia meillä oli edessämme usean vuoden asuminen eri paikkakunnilla. Noina vuosina meillä oli koko ajan yhteinen asunto, ja toinen kävi aina viikot toisessa kaupungissa ja tuli viikonlopuksi yhteiseen kotiimme. Aluksi tämä yhteinen asunto sijaitsi useita vuosia Helsingissä, jossa itse opiskelin ja mieheni kävi useiden satojen kilometrien päässä ajaen aina viikonlopuksi kotiin. Kun mieheni sai tietää että yhdess