Tekstit

Puolivuotissynttärit!

Kuva
Uskomatonta, että meidän tytär on jo puolivuotias! Tuntuu, että vastahan sitä kamppailtiin sen kanssa että tuleeko meille lasta ollenkaan. Uskomatonta on myös se, miten hurjaa vauhtia tyttö kehittyy. Olimme taannoin parin viikon lomamatkalla. Ihan vaan Suomessa, mutta koska meidän vanhemmat ja isovanhemmat asuvat niin eripuolella Suomea, hurahtaa meillä helposti pari viikkoa siihen että saamme vierailtua kaikki sukulaiset läpi. Ennen reissuun lähtöä tyttö oli hoksannut miten noustaan konttausasentoon, ja ryömi myös pieniä matkoja eteenpäin. Tosin vaan silloin kun edessä oli jotain tarpeeksi mielenkiintoista, kuten jonkun puhelin. Muistan, kun olimme pari yötä Helsingissä hotellissa, ja tuolla innoissani kuvasin tyttöä kun hänen asentonsa etäisesti muistutti kädet maassa istumista. Kun palasimme tuon parin viikon jälkeen kotiin, on tyttö ollut päivästä toiseen istumassa lehtikorin luona ja järjestelemässä laskuja. Eteenpäin konttaaminen ei vielä onnistu, mutta peruutus onnistuu sitä

Kokemuksia Whisbearista

Kuva
Olen jo pitkään pohtinut keinoja sille, miten työn saisi rauhoitettua paremmin päiväunille. Pitkien yöunien takia päiväunet ovat oletettavasti melko lyhyet, mutta usein niiden lyhyidenkin unien eteen joudutaan pitämään melkoinen huutokonsertti että ne toteutuvat. Kuulin Whisbearista ensimmäistä kertaa jo raskausaikana, mutta silloin vain pikaisen mainoksen muodossa, ja tarkempi tutustuminen tuotteeseen jäi sikseen. Kiinnostukseni tuotetta kohtaan heräsi, kun ystäväni osti sen vauvalleen  ja kehui tuotteen todella toimivan. Sain yllättäen tilausuuden ostaa kyseisen karhun itselleninkin, ja päätin tarttua tuohon tilaisuuteen! Ajattelin, että jos karhu toimiin, siitä voisi päiväunien lisäksi olla hyötyä sitten kun tyttö siirtyy omaan huoneeseen nukkumaan. Ja miksi ei nyt myös hulinoiden aikaan rauhoittamaan yöunta. Eli mikä ihmeen Whisbear? Whisbearin idea siis on, että siitä kuuluu huminaa, white noisea, joka mukailee ääntä jota lapsi kuulee kohdussa. Tämän äänen on tarkoitus rau

Leppoisa äitiysloma - vai sittenkin kiireinen äitiystyö?

Ollessani vielä raskaana, olin huolissani siitä miten viihtyisin äitiyslomalla kotona, sillä kyllästyn nopeasti jos koko ajan ei ole meineillään jotain projektia. Ollessani yhden syksyn työttömänä, meinasin tulla hulluksi vaikka kirjoitin samalla graduani - ja siinä oli toden totta ihan tarpeeksi tekemistä. Aloin jo loppuraskausaikana miettimään kaikkia pieniä projekteja, joita voisin sitten tehdä kun vauva syntyy, joten ihan mökkihöperry kotona yksin ollessani. Pohtimiani projekteja olivat mm. aktiivisempi kirppistoiminta, kuntokuuri (!?), koko asunnon siivoaminen ja kaappien läpikäynti, sekä blogin pitäminen. Voin kertoa, että melko ajatuksen tasolle ovat monet näistä projekteista jääneet. Tuntuu, että blogikin on alkanut viettää koko ajan enemmän ja enemmän hiljaseloa. Minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa kirjoittaa. Tai olisi, jos kirjoittaisin yöllä. Päätin kaikesta ajan puutteesta huolimatta uhmata arkea ja toteuttaa yhden näistä raskausaikana suunnittelemistani projekteista

Äiti lähtee juhliin

Kuva
Kuva: Mikael Halmeenmäki Tänään meidän perheessä onkin jännä päivä, kun tyttö jää ensimmäistä kertaa pidemmäksi aikaa isovanhempien huomaan ja lähdemme käymään mieheni työpaikan juhlissa, Jännittävää! Vaikka tyttö onkin lyhyitä aikoja jo mummon kanssa ollut kahdestaan, nyt tulee ensimmäinen huomattavasti pidempi pätkä. Nyt kun olen pääsääntöisesti yksin tytön kanssa kaikki päivät mieheni ollessa töissä, tuntuu että itselle on kehittynyt tapoja ja kikkoja kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin. Tästä johtuen tuntuu, että olen helposti koko ajan neuvomassa jopa miestäni jos hän vaikka yrittää illalla hyssytellä tyttöä. Itselle on tullut vähän sellainen "kyllä minä tiedän mikä auttaa" -fiilis. Tämähän ei varmaan pidä paikkaansa, eikä ole mitään syytä olettaa etteikö mieheni (ja varmaan myös ne isovanhemmat) selviäisi kinkkisistä tilanteista ihan yhtä hyvin. Silti tässä juhlien lähestyessä tuntuu siltä, että tekisi mieli jättää koko kämppä täyteen post it -lappuja, joihin kirja

Kuulumisia Helsingin reissulta ja ensimmäinen kääntyminen

Kuva
Blogin päivityksestä onkin vierähtänyt taas yli viikko, kun Helsingin reissumme venyikin pari päivää suunniteltua pidemmäksi. Täytyy sanoa että oli uskomattoman rentouttava miniloma! Vaikka olenkin alkanut jo "uuteen" asuinseutuumme tottua, on tuolla Helsingissä aina yhtä kotoisaa käydä. Yövyimme tällä reissulla melko uudessa Clarion hotellissa Jätkäsaaressa. Hotelli oli mahtava, ja saimme käyttöömme hieman tavallista suuremman huoneen, mihin myös matkasänky mahtui niin että huoneessa oli vielä mahdollista kävellä. Ainoa miinus oli se, että auto piti jättää melko kauas ja lapsen kanssa matkustaessa tavaraa on niin paljon, että kun ne raahasi autolta hotelliin niin kyllä tiesi vielä seuraavanakin päivänä kantaneensa! Pieni järkytys oli myös hotellin hissit, joissa yksi seinä oli lasia ja ulos näki koko ajan. Vaikka en varsinaisesti korkeanpaikankammoinen olekaan, ensimmäinen matka hotellin ylimpään kerrokseen hieman hirvitti. Maisemat olivat kyllä upeat! Ylimmässä kerro

Kun isovanhemmat asuvat kaukana

Olin pari viikkoa sitten kirjoittamassa Fazerille tulenkatkuista palautetta siitä, että ostamastani, heidän valmistamastaan leivästä löytyi kivi. Mieheni tutkaili kiveä ja sanoi että kyseessä on varmasti jonkun hampaan paikka. Vielä pahempaa kuin kivi, vielä äkäisempi palaute. Onneksi en tuota palautetta ehtinyt lähettämään, sillä vähän ajan päästä selvisi, että kyseessä oli puolet omasta hampaastani. Ei sittenkään leipurin hampaasta.  Ensinnäkin, olin yllättynyt että minulla oli vielä noita hopeanvärisiä amalgaamipaikkoja. Toiseksi, hammas pitäisi korjata melko pian koska ainakin oman tuntumani mukaan siitä puuttuu lähes puolet. Aloin pohtimaan, koska minulla olisi ensimmäinen mahdollisuus mennä hammaslääkäriin. Kun miehen säännöllisen epäsäännölliset työt otettiin huomioon. lopputulos oli, että ehkä kolmen viikon päästä, jos saan ilta-ajan. Mahtavaa. Aloin käymään läpi muita hoitovaihtoehtoja. Omat vanhempani asuvat lähes 400 kilometrin päässä, kuten myös kaikki kummit. Ei ehkä

Pitääkö vauvan kanssa lähteä kahville?

Kuva
Lähde: burpple.com Viime viikolla kirjoitin blogissa siitä, kuinka olemme alkaneet liikkua ja matkustaa yhä enemmän vauvan kanssa. Mökillä ja sukulaisten luona käyminen on alkanut tuntua jo luontevalta, ja autossakin vauva viihtyy oikein hyvin kunhan muistaa pitkällä matkalla pitää riittävästi taukoja. Huomaan kuitenkin edelleen stressaavani käyntejämme julkisilla paikoilla, esimerkiksi kaupassa tai ostoskeskuksessa, puhumattakaan siitä että menisimme lounaalle tai kahvilaan. Huomaan, että minun täytyy aina etukäteen miettiä, missä on mahdollista vaihtaa vaippa, tai syöttää, sillä julki-imetys tuntuu ainakin vielä vieraalta ajatukselta. Koko perheen voimin tehdyt vierailut esimerkiksi ostoskeskukseen sujuvat yleensä oikein hyvin, mutta jo ajatus kahdestaan lähtemisestä aiheuttaa pienen kylmän hien. Olen tuntenut huonoa omatuntoa siitä, että en kovin paljon käy vauvan kanssa muualla kuin vaunulenkeillä ja silloin tällöin ystävien luona kylässä, mutta nyt olen alkanut miettimään, et