Eroon raskauskiloista?

Tällä viikolla on ollut ihanan aurinkoisia ulkoilukelejä.

Olen viimeisten päivien aikana huomannut yhä enemmän kiinnittäväni huomiota muutoksiin, joita vartaloon tuli raskauden aikana ja etenkin niihin, jotka jäivät synnytyksen jälkeen jäljelle. Raskauden aikana itsestä, etenkin pukeutumisesta ja muutenkin ulkonäöstä, huolehtiminen jäi selvästi normaalia vähemmälle. Normaalisti ostan vaatteita ehkä vähän liikaakin koittaessani melko epätoivoisesti seurata koko ajan vaihtuvaa muotia. Raskausaikana jatkuvasti muuttuva keho aiheutti kuitenkin haasteita pukeutumiseen, ja päädyinkin lopulta käyttämään lähes koko raskausajan niitä muutamia mammavaatteita jotka olin alkuraskaudessa hankkinut. Synnytyksen jälkeen taas tuntui ihanalta hautautua hetkeksi verkkareihin ja imetystoppiin, ja totutella vauva-arkeen ja lapsentahtisuuteen. Nyt kun synnytyksestä on kulunut parisen kuukautta, olen huomannut viettäväni vapaa-aikaani yhä enenevässä määrin erinäisten vaatekauppojen nettisivuilla. Shoppailuhuuma on myös saanut minut läpikäymään vaatekaappini sisältöä, ja heivaamaan kirppisosastolle kaikki vanhat nuhjuiset vaatteet joita en ole pitänyt vuosikausiin. Onneksi täällä Kuopiossa on ainakin yksi kirppis jossa on käytössä ns palvelupöytämeininki. Sinne voi viedä myytävät tavarat, ja he hoitavat hinnoittelun ja myymisen. Kuinka kätevää näin kiireisen arjen keskellä, kun ei tarvitse itse hinnoitella vaatteita ja käydä siivoilemassa pöytää!

Vaikka intoni shoppailuun ja itsensä panostamiseen onkin herännyt uudestaan, raskauden aikana kerryttämäni kilot osittain vielä latistavat tätä intoa. Vaikka koenkin toipuneeni melko hyvin ja pikaisesti, valitettavasti yhdeksän kuukauden ainana tapahtunut yli 15 kilon painonnousu näkyy kehossa edelleen muutamina ylimääräisinä kiloina. Enkä varmasti ole ainoa, ketä nuo synnytyksen jälkeen jäävät ylimääräiset kilot harmittavat, vaikka ne ovatkin täysin luonnollisia ja esimerkiksi imetyksen takia jopa tarpeellisia. Omasta mielestä kroppa alkaa tuntua jo melko samalta kuin ennen raskautta, mutta valitettava tosi asia on, että vaatekaapin sisällöstä ainoastaan raskauden aikana hankitut vaatteet tuntuvat edelleen olevan niitä, jotka mahtuvat päälle ilman suurempaa taistelua.

Imetän, ja tiedän ettei tuona aikana suositella varsinaista laihduttamista. Toki "luonnollinen" painon putoaminen esimerkiksi liikunnan ja imetyksen myötä on asia erikseen. Kuitenkin melko nopeasti synnytyksen jälkeen huomasin käyväni yhä useammin vaa'alla ja miettiväni, mitä voisin jättää ruokavaliostani pois, jotta paino laskisi nopeammin raskautta edeltävälle tasolle. Aloin karsia herkuista ja mietin, miten saisin rasvan määrää ruokavaliosta vähennettyä. Samaan aikaan tyttäremme alkoi kuitenkin syödä hurjan usein, ja välillä imetys ei riittänyt vaan hänelle piti antaa lisäksi korviketta. On melko tavallista, että imetys ei riitä vauvalle ja tarvitaan lisäruokaa, mutten silti voinut olla miettimättä, oliko syömisteni tarkkailu johtanut esimerkiksi maidon laadun heikkenemiseen.

Suhtaudun imetykseen melko neutraalisti. Ajattelin jo raskausaikana, että haluan toki imettää suositellut ajat jos imetys onnistuu, mutten aio potea huonoa omatuntoa, vaikka joutuisimmekin siirtymään pulloruokintaan. Kun olimme muutaman päivän antaneet tytölle lisäruokaa pullosta, aloin kuitenkin potea harmitusta siitä, jos hyvin alkanut imetys tyssää siihen etten kestä raskauskiloja ja haluan niistä mahdollisimman nopeasti eroon. Olen pohtinut, että mikä saa monet naiset potemaan raskauskiloista niin huonoa omatuntoa lähes heti synnytyksen jälkeen? Median perusteella saa usein sen mielikuvan että jo muutaman viikon kuluttua synnytyksestä tulisi olla entisissä mitoissa,  ja omakin facebook pullistelee mainoksia kaiken maailman kuntokuureista, jotka tulisi aloitta jo kuukauden kuluttua synnytyksestä. Tuntuu ahdistavalta ajatella, että tässä pitäisi ehtiä pitää kuntokuuria, vaikka kaikki aika menee vieläkin siihen että yritän hallita arjen kaaosta. Silti takaraivossa painaa ajatus siitä, että pitäisikö siihen pystyä ja pitäiskö ensi kesänä jo olla huikeassa rantakunnossa? 

Olen melko helposti ahdistuvaa tyyppiä, ja arvasin jo raskausaikana, että mahalle jäävät kilot ja arvet alkavat häiritsemään synnytyksen jälkeen. Nyt olen päättänyt siedättää itseäni tästä ahdistuksesta, ja panostaa omaan jaksamiseeni, kuntokuurille ehdin kyllä sitte kun omat voimavarat tuntuvat siihen riittävän. Aina sanotaan että lapset ovat pieniä vain lyhyen hetken, joten nyt aion nauttia vauvan ensimmäisistä kuukausista rauhassa kotona, vaikka vyötäröllä olisikin jonkun aikaa kiloja ja arpia joita siellä ei ennen raskautta ollut. Nehän kuitenkin vain muistuttavat siitä kuinka huikea naisen keho onkaan, kun se yhdeksässä kuukaudessa saa aikaan aivan ihanan pienen ihmisen! 

Olemme tällä viikolla päässeet vaunuilemaan aivan mahtavassa aurinkoisessa pakkaskelissä! Ainoa miinus on se, että pakkasta on ollut melko paljon ja lenkit ovat jääneet aika lyhyiksi. Onneksi koko ajan mennään kevättä kohti, ja mikä olisikaan parempi tapa palata raskauden jälkeen kuntoilun pariin kuin vaunulenkkeillä ihanan kevätauringon paisteessa!