Leppoisa äitiysloma - vai sittenkin kiireinen äitiystyö?
Ollessani vielä raskaana, olin huolissani siitä miten viihtyisin äitiyslomalla kotona, sillä kyllästyn nopeasti jos koko ajan ei ole meineillään jotain projektia. Ollessani yhden syksyn työttömänä, meinasin tulla hulluksi vaikka kirjoitin samalla graduani - ja siinä oli toden totta ihan tarpeeksi tekemistä. Aloin jo loppuraskausaikana miettimään kaikkia pieniä projekteja, joita voisin sitten tehdä kun vauva syntyy, joten ihan mökkihöperry kotona yksin ollessani. Pohtimiani projekteja olivat mm. aktiivisempi kirppistoiminta, kuntokuuri (!?), koko asunnon siivoaminen ja kaappien läpikäynti, sekä blogin pitäminen. Voin kertoa, että melko ajatuksen tasolle ovat monet näistä projekteista jääneet.
Tuntuu, että blogikin on alkanut viettää koko ajan enemmän ja enemmän hiljaseloa. Minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa kirjoittaa. Tai olisi, jos kirjoittaisin yöllä. Päätin kaikesta ajan puutteesta huolimatta uhmata arkea ja toteuttaa yhden näistä raskausaikana suunnittelemistani projekteista tässä vähän aikaa sitten. Vein tavaroitani kirppikselle. Aiemmin keväällä pohdin tavaroiden viemistä kirppikselle jossa toimii ns palvelupöytämeininki, mutta minusta on kuitenkin ihan mukavaa hinnoitella tavaroita ja seurailla myyntejä, joten päädyin vuokraamaan pöydän ihan "normaali" kirppikseltä. Olin kuitenkin laskenut sen varaan, että mieheni ehtii tulla aina töistä kotiin ja voin tämän jälkeen lähteä aina siivoamaan pöytää. Samana päivänä kun olin maksanut varauksen, sain tietä että juuri sillä viikolla mieheni tekeekin töissä pitkää päivää. Mahtavaa. Olisin toivonut että pääsen edes tyhjentämään pöydän yksin myyntijakson päätyttyä, mutta toiveeksihan tuo jäi. Kyllä tunsi tehneensä jotain kun raahasti kolmea Ikea-kassillista tavaraa, samalla kun yritti työntää vaunuja ja epätoivoisesti pitää aurinkosuojaa tytön naaman edessä ettei hän aurinkolaseista huolimatta häikäistyisi! Vaikka tästäkin selvittiin ihan mallikkaasti, sain hyvän muistutuksen siitä että jo äitiyslomalla oleminen ja vauvan hoitaminen on ihan riittävä projekti pitkäksi aikaa. Seuraavan kerran muistan myös varmistaa miehen työvuorot ennen pöydän varaamista...
Tällä viikolla olen saanut tutustua siihen, mitä on kun ei todella ole yhtään rauhallista hetkeä päivässä. Olemme nimittäin olleet tytön kanssa kahdestaan, kun mieheni on ollut reissussa. Täytyy sanoa, että on helpompiakin viikkoja ollut! Viime viikolla oli jo ihan tarpeeksi, kun mies teki töissä pidempää päivää, mutta tuolloin sentään pääsin illalla rauhassa käymään suihkussa. Tuntuu, että illat ovat venähtäneet melkoisen pitkiksi, kun ainoa hetki päivässä jolloin saa hetken rauhaa on iltaisin kun tyttö on mennyt nukkumaan. Nyt kun yöt ovat menneet neljän kuukauden hulinoiden kourissa, tuon myöhäisemmän nukkumaanmenon vaikutus ei ole jäänyt huomaamatta. Päivisin tytön nukkumahetket menevät lähinnä kotitöitä tehdessä. Ja nimenomaan niitä pakollisia kotitöitä! Kaikissa vauva-oppaissa sanotaan, että pikkuvauva-aikana voi unohtaa kotityöt, mutta ainakin jos mieheltäni kysytään niin minä olin unohtanut ne jo paljon ennen tätä. Pakko on kuitenkin päivittäin vähän niitäkin puuhastella, jotta koti pysyy kunnossa ja hyvänä myös vauvalle. Nykyään vaan tuntuu, että vaikka olen terästäytynyt kodinhengettärenä huimasti, aina olisi jotain pakollista tehtävää! Tänään yksien päiväunien aikaan sain raahattua roskat ulos, ja sekin tuntui jo luksuselta. Jos hetkeksi unohtuu koneelle selaamaan vaikka facebookia, huomaa yllättävän pian miten vaunussa kädet ja jalat vispaavat niin että vaunujen suojuksen lentää ja siitä tietää että hereillä siellä ollaan. Ja taas tuntuu että miljoona asiaa jäi tekemättä. Onneksi vielä on mahdollista osa noista juoksevista asioista hoitaa myös tytön ollessa hereillä, mutta on mahtavaa ajatella miten kaikki vähäinenkin oma puuhaaminen pölähtää tomuna ilmaan kun tyttö päättää lähteä liikkeelle! Tosiaan, meillä tuo liikkuminen on tällä hetkellä vielä sillä asteella että mahalleen päästään itse kääntymään, ja satunnaisesti mennään niin lujaa että vahingossa mennään yli ja muksahdetaan takaisin selälleen. Varmasti ensimmäisten askelten myötä saa täysin uuden merkityksen sanonta että pitää olla silmät selässä!
Tuntuu, että blogikin on alkanut viettää koko ajan enemmän ja enemmän hiljaseloa. Minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa kirjoittaa. Tai olisi, jos kirjoittaisin yöllä. Päätin kaikesta ajan puutteesta huolimatta uhmata arkea ja toteuttaa yhden näistä raskausaikana suunnittelemistani projekteista tässä vähän aikaa sitten. Vein tavaroitani kirppikselle. Aiemmin keväällä pohdin tavaroiden viemistä kirppikselle jossa toimii ns palvelupöytämeininki, mutta minusta on kuitenkin ihan mukavaa hinnoitella tavaroita ja seurailla myyntejä, joten päädyin vuokraamaan pöydän ihan "normaali" kirppikseltä. Olin kuitenkin laskenut sen varaan, että mieheni ehtii tulla aina töistä kotiin ja voin tämän jälkeen lähteä aina siivoamaan pöytää. Samana päivänä kun olin maksanut varauksen, sain tietä että juuri sillä viikolla mieheni tekeekin töissä pitkää päivää. Mahtavaa. Olisin toivonut että pääsen edes tyhjentämään pöydän yksin myyntijakson päätyttyä, mutta toiveeksihan tuo jäi. Kyllä tunsi tehneensä jotain kun raahasti kolmea Ikea-kassillista tavaraa, samalla kun yritti työntää vaunuja ja epätoivoisesti pitää aurinkosuojaa tytön naaman edessä ettei hän aurinkolaseista huolimatta häikäistyisi! Vaikka tästäkin selvittiin ihan mallikkaasti, sain hyvän muistutuksen siitä että jo äitiyslomalla oleminen ja vauvan hoitaminen on ihan riittävä projekti pitkäksi aikaa. Seuraavan kerran muistan myös varmistaa miehen työvuorot ennen pöydän varaamista...
Tällä viikolla olen saanut tutustua siihen, mitä on kun ei todella ole yhtään rauhallista hetkeä päivässä. Olemme nimittäin olleet tytön kanssa kahdestaan, kun mieheni on ollut reissussa. Täytyy sanoa, että on helpompiakin viikkoja ollut! Viime viikolla oli jo ihan tarpeeksi, kun mies teki töissä pidempää päivää, mutta tuolloin sentään pääsin illalla rauhassa käymään suihkussa. Tuntuu, että illat ovat venähtäneet melkoisen pitkiksi, kun ainoa hetki päivässä jolloin saa hetken rauhaa on iltaisin kun tyttö on mennyt nukkumaan. Nyt kun yöt ovat menneet neljän kuukauden hulinoiden kourissa, tuon myöhäisemmän nukkumaanmenon vaikutus ei ole jäänyt huomaamatta. Päivisin tytön nukkumahetket menevät lähinnä kotitöitä tehdessä. Ja nimenomaan niitä pakollisia kotitöitä! Kaikissa vauva-oppaissa sanotaan, että pikkuvauva-aikana voi unohtaa kotityöt, mutta ainakin jos mieheltäni kysytään niin minä olin unohtanut ne jo paljon ennen tätä. Pakko on kuitenkin päivittäin vähän niitäkin puuhastella, jotta koti pysyy kunnossa ja hyvänä myös vauvalle. Nykyään vaan tuntuu, että vaikka olen terästäytynyt kodinhengettärenä huimasti, aina olisi jotain pakollista tehtävää! Tänään yksien päiväunien aikaan sain raahattua roskat ulos, ja sekin tuntui jo luksuselta. Jos hetkeksi unohtuu koneelle selaamaan vaikka facebookia, huomaa yllättävän pian miten vaunussa kädet ja jalat vispaavat niin että vaunujen suojuksen lentää ja siitä tietää että hereillä siellä ollaan. Ja taas tuntuu että miljoona asiaa jäi tekemättä. Onneksi vielä on mahdollista osa noista juoksevista asioista hoitaa myös tytön ollessa hereillä, mutta on mahtavaa ajatella miten kaikki vähäinenkin oma puuhaaminen pölähtää tomuna ilmaan kun tyttö päättää lähteä liikkeelle! Tosiaan, meillä tuo liikkuminen on tällä hetkellä vielä sillä asteella että mahalleen päästään itse kääntymään, ja satunnaisesti mennään niin lujaa että vahingossa mennään yli ja muksahdetaan takaisin selälleen. Varmasti ensimmäisten askelten myötä saa täysin uuden merkityksen sanonta että pitää olla silmät selässä!
Olen todella huojentunut kun viikko lähenee loppua ja lastenhoitoapu on jo ihan nurkan takana. Vaikka meillä menee tytön kanssa kahdestaankin oikein hyvin, odotan silti innolla sitä että joku muu edes vaihtaa vaipat kerran päivässä! Ja pääsen rauhassa suihkuun. Luulen, että nyt vasta ymmärrän millaista on kun puhutaan vauva-ajan väsymyksestä. Hatunnosto kaikille, jotka viettävät enemmänkin aikaa lapsen tai lasten kanssa ilman toista aikuista. Tämä on todellakin välillä ennemmin äitiystyötä kuin äitiyslomaa!
Mukavaa loppuviikkoa!
Kommentit
Lähetä kommentti