Kuulumisia Helsingin reissulta ja ensimmäinen kääntyminen

Blogin päivityksestä onkin vierähtänyt taas yli viikko, kun Helsingin reissumme venyikin pari päivää suunniteltua pidemmäksi. Täytyy sanoa että oli uskomattoman rentouttava miniloma! Vaikka olenkin alkanut jo "uuteen" asuinseutuumme tottua, on tuolla Helsingissä aina yhtä kotoisaa käydä. Yövyimme tällä reissulla melko uudessa Clarion hotellissa Jätkäsaaressa. Hotelli oli mahtava, ja saimme käyttöömme hieman tavallista suuremman huoneen, mihin myös matkasänky mahtui niin että huoneessa oli vielä mahdollista kävellä. Ainoa miinus oli se, että auto piti jättää melko kauas ja lapsen kanssa matkustaessa tavaraa on niin paljon, että kun ne raahasi autolta hotelliin niin kyllä tiesi vielä seuraavanakin päivänä kantaneensa! Pieni järkytys oli myös hotellin hissit, joissa yksi seinä oli lasia ja ulos näki koko ajan. Vaikka en varsinaisesti korkeanpaikankammoinen olekaan, ensimmäinen matka hotellin ylimpään kerrokseen hieman hirvitti. Maisemat olivat kyllä upeat!

Ylimmässä kerroksessa oli hienot näköalat.

Kotona ennen matkaa mietin, miten tyttö mahtaa reagoida kun meillä on niin kovasti suunniteltua menoa, ja välillä hän on osoittanut vähän stressaantumisen merkkejä jos on ollut paljon uusia paikkoja ja vieraita naamoja. Kaikki meni kuitenkin vallan mainiosti ja saimme jopa käytyä ravintolassa ja hotellin aamupalalla ilman suurempaa hässäkkää. Saimme myös harvinaisen mahdollisuuden viettää hetken aikaa miehen kanssa ihan kahdestaan, ja tuona aikana ehdimme muun muassa katsastamaan hotellin 16. kerroksessa sijaitsevan loungen. Oli kyllä hienot näköalat! Itsekin sain vähän omaa aikaa, kun pääsin ystävien kanssa ostoksille sillä aikaa kun isä vietti aikaa tytön kanssa. Yhtenä päivänä reissulla koimme myös kauhujeni automatkan, kun ajoimme tytön kanssa kahdestaan vähän pidemmän matkan ystäväni luo. Tyttö päätti moottoritiellä että matkanteko ei miellytä, ja aloitti varsin kovaäänisen huutokonsertin. Ei muuta kun lähimmälle huoltoasemalle hyssyttelemään. Huudosta ei meinannut hyssyttelystä huolimatta tulla loppua, kunnes tajusin että tällä kertaa ei ruoka kelpaakaan pullosta ja eikun takki pois ja takapenkille imettämään. Onneksi tällä saatiin rauha maahan niin että päästiin loput 20 kilometriä määränpäähän sulassa sovussa. Nyt kun tämäkin pelkäämäni asia on koettu ja siitä selvitty, ei tarvitse niin paljon jatkossa jännittää että mitä jos näin käy. Kyllä siitä näköjään jollain konstilla selvitään!

Aamupalalla.

Reissulta tarttui tytölle mukaan myös yksi uutuus: opittiin kääntymään selältä mahalleen! Kauan on tyttö sitä yrittänyt ja nyt viimein onnistui ilman apua. Aluksi meinasi käsi ajoittain jäädä vielä mahan alle jumiin, mutta nyt sekin on alkanut löytää sujuvasti tiensä eteen tukemaan. Nyt ei enää sitten maltettaisi muuta tehdä kuin kääntyä! Äitiä se vähän jännittää, koska tähän asti on uskaltanut nopeasti käydä vessassa tytön makoillessa sängyllä, mut nyt ei tiedä mihin asti sitä pyöritäänkään jos yksin johonkin jättää. Onneksi sentään lattialla on tilaa kääntyillä ilman että on putoamisen vaaraa. Tässä on nyt itselle vähän esimakua siitä, että jos tähän asti on tuntunut siltä että koko ajan pitää vahtia, niin sitten sitä vasta onkin vahtimista kun kunnolla lähdetään liikkeelle!

Reissumme venähti tosiaan yli viikon mittaiseksi, kun jäimme vielä paluumatkalla miehen kotipaikkakunnalle pariksi päiväksi sukuloimaan. Alkoi jo viimeisinä päivinä tuntua siltä, että mukava päästä kohta kotiin rentoutumaan. Nyt meidän perhe taitaa pitää pienen tauon matkustamisesta, kun tuntuu että viime aikoina ollaan koko ajan oltu reissun päällä!