Sitten minusta tuli äiti

Olen jo pitkään pohtinut keinoja sille, miten työn saisi rauhoitettua paremmin päiväunille. Pitkien yöunien takia päiväunet ovat oletettavasti melko lyhyet, mutta usein niiden lyhyidenkin unien eteen joudutaan pitämään melkoinen huutokonsertti että ne toteutuvat. Kuulin Whisbearista ensimmäistä kertaa jo raskausaikana, mutta silloin vain pikaisen mainoksen muodossa, ja tarkempi tutustuminen tuotteeseen jäi sikseen. Kiinnostukseni tuotetta kohtaan heräsi, kun ystäväni osti sen vauvalleen  ja kehui tuotteen todella toimivan. Sain yllättäen tilausuuden ostaa kyseisen karhun itselleninkin, ja päätin tarttua tuohon tilaisuuteen! Ajattelin, että jos karhu toimiin, siitä voisi päiväunien lisäksi olla hyötyä sitten kun tyttö siirtyy omaan huoneeseen nukkumaan. Ja miksi ei nyt myös hulinoiden aikaan rauhoittamaan yöunta. Eli mikä ihmeen Whisbear? Whisbearin idea siis on, että siitä kuuluu huminaa, white noisea, joka mukailee ääntä jota lapsi kuulee kohdussa. Tämän äänen on tarkoitus...

Ollessani vielä raskaana, olin huolissani siitä miten viihtyisin äitiyslomalla kotona, sillä kyllästyn nopeasti jos koko ajan ei ole meineillään jotain projektia. Ollessani yhden syksyn työttömänä, meinasin tulla hulluksi vaikka kirjoitin samalla graduani - ja siinä oli toden totta ihan tarpeeksi tekemistä. Aloin jo loppuraskausaikana miettimään kaikkia pieniä projekteja, joita voisin sitten tehdä kun vauva syntyy, joten ihan mökkihöperry kotona yksin ollessani. Pohtimiani projekteja olivat mm. aktiivisempi kirppistoiminta, kuntokuuri (!?), koko asunnon siivoaminen ja kaappien läpikäynti, sekä blogin pitäminen. Voin kertoa, että melko ajatuksen tasolle ovat monet näistä projekteista jääneet. Tuntuu, että blogikin on alkanut viettää koko ajan enemmän ja enemmän hiljaseloa. Minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa kirjoittaa. Tai olisi, jos kirjoittaisin yöllä. Päätin kaikesta ajan puutteesta huolimatta uhmata arkea ja toteuttaa yhden näistä raskausaikana suunnittelemistani projekteista ...